On tullut uusi aika. Monessakin mielessä.
Olen löytänyt sellaisia pieniä välejä, jolloin voi tarttua neuleisiin.
Nimittäin sellaisia vaikka, kun eläimiä järjestetään suoriin riveihin yhä uudelleen.
Tai, juostaan äidin (vanha) hippikoru päässä ja kikatetaan. Välillä asetetaan sitä erinäisiin paikkoihin roikkumaan ja viihdytään hyvin itsekseen.
Ja pihalla on keksitty uittaa omenoita, omenoita ja omenoita. Eikä siinä äitiä kukaan kaipaa.
Niin, ihan hyvin sitten olen osannut istua ja keskittyä vaativimpiinkin ohjeisiin, kuten raglan-kavennuksiin. Heh. Kunhan ääni kuuluu, niin luotan.
Ja tämän myötä jätän jäähyväiset vaaleanpunaiselle. Sen aika on väistyä.
Yhä pohdin myös tämän blogin uutta aikaa. Toisaalla, alusta alottaen, piilossa.
7 kommenttia:
Voi. Aika monella bloggaajalla tuntuu olevan tietynlainen saturaatiopiste saavutettu, kun niin moni tuntuu harkitsevan vakavasti jatkaako vai ei. Piilossa on varmasti hyvä olla, vapaampaa, mutta sua kyllä tulisi ikävä.
Kesäpäivien vietto kuulostaa varsin kivalta. Omenauitto varsinkin on mitä mielenkiintoisinta puuhaa. :)
Hauskoja tunnelmia. Kiva, että neuleillekin on löytynyt rauhallisia hetkiä. Toivon, että blogisi jatkaa - mutta tee toki miten parhaalta tuntuu, itseään vartenhan se loppupeleissä on. :)
Täälläkin jäädään kovasti kaipaamaan, jos päätät lopettaa bloggaamisen! Hauska kuulla että olet löytänyt aikaa taas neuleille. Kyllä ne lapset keksivät hassuja leikkejä :)
Elli
Minäkin jään kaipaamaan. Mutta kaikella on aikansa.
Samoja ajatuksia täälläkin. Mä kuitenkin toivon että et lopeta, mielelläni luen kuitenkin blogeja. :)
Älä mene piiloon.
minä vielä odotan sitä hetkeä, että Aurinko antaa minulle vapaat kädet hetkeksi. Nyt se ei onnistu yhtään. Nopea kuin elohopea kuvaa aika hyvin meidän pienintä.
Vilma: Niin olen myös huomannut. Minulla olisi kyllä kirjoitettavaa ja intoakin. Mutta. Mutta. Miten elää sovussa "julkisuuden" ja omien kirjoitusten kanssa?
Arual Maria: Niinpä, itseä vartenhan tämä on. Omaksi päiväkirjaksi ajateltu.
Elli: Leikkien kasvua on hauska seurata. Ja varsinkaan vielä, kun ei ole mitään mielen rajoitteita. Esim. nukkekodissa lehmä voi hyvin seistä pöydän päällä :)
Anna: Niinhän sitä sanotaan, juu :)
LauraL: No, siis blogithan on ihan mahtavia :)
Jonna: Minäkin luulin, että vapaita hetkiä saa vielä odotella, mutta tässä ne hetket nyt yllättäen ovatkin :)
Lämpimät kiitokset kannustuksista :)
Lähetä kommentti