Ne himputin hanskat!

Mikä niissä hanskoissa oikein on? Miksi ne aiheuttaa taas niin suuren kiukun? Ei, niitä ei voi laittaa ainakaan käteen. Ei millään. Itketään ja huudetaan 1-vuotiaan kiukulla. Ja ei käteen. Ei.



Siinä ei sitten äiti löydä rauhaa ja leppoisaa mielentilaa mistään! Mennään sitten lukemaan barbababaa. Ei mennä ulos aurinkoiseen pakkasaamuun.



Ja sitten kohta hillutaan ne hanskat kädessä iloisesti nauraen. Ihan itse on puettu.

Hitaasti ja rauhassa!

Puoli vuotta on asuttu peltomaiseman syleilyssä. Kaipuuta kaupunkiin ei ole, täällä on niin hyvä. Hitaus on se mikä teki vaikutuksen ja mikä samalla on vaikeinta. Päätettiin jo ensi päivinä, että kaikki projektit siirretään tuonnemmaksi. Katsotaan millaista on asua.




Emme tosiaan ole kiirehtineet. Mitään sisustamista ei olla harjoitettu. Ollaan katsottu rauhassa. Tuijoteltu seiniä ja mietitty. Valojakin asennettiin vasta, kun ei enää nähty.



Maanantaina aloitan opiskelun. Se on vielä mysteeri, miten opiskellaan rauhassa, oman tahtisesti. Olen tottunut lapsen kanssa, että kaikkeen kuluu aikaa. Oppinut siirtymään rauhassa ja käyttämään runsaasti aikaa kaikenlaisiin toimintoihin. Nyt edessä on puolituntisia, jonka sisällä syödään ja siirrytään toiselle puolelle kampusta.



Tuunasin (lue: leikkasin vanhasta Toastista kuvan ja asetin sen muovin sisään) kalenteriini rauhoittavan kuvan. Olkoon kuva ohjeeni. Hitaasti ja rauhassa!

Tytär villahousuissansa

Tästä tyttärestä on nykyään, niin kovin vaikeaa saada kuvia. Liikkuvuus ja etenkin kiinnostus kameraan haittaa tapahtumia.

Villahousut ovat olleet jo hyvän aikaa käytössä. Ja tarpeelliset ovatkin näillä kylmillä lattioilla.




Malli: Drops Design (Ravelryssa)
Lanka: Fabel 2-kertasena
Puikot: 4 mm



Helppo neuloa menemään. Kiva lanka. Villahousun väri. Sellanen vanhanajan malli. Hyvä niillä on kulkea kaukosäädin kädessä ja tutkia kaikkea maailman ihmeitä.

Tulkoon sämpylävuosi!

Sain tänään nauttia harvinaista päiväkahvia. Siisti pöytä, tulppaaneja ja Mr. sukkiksen leipomia sämpylöitä! Suunnittelimme, että näitä tehdään useammin ja heitellään taikinaan kaikkea mahdollista mukaan. Perunoita, nokkosia, mahdolliselta kasvimaalta jotakin.



Vuosi on vaihtunut ja minä olen lukenut. Kaiken vapaan olen lukenut. Olen lukenut niin paljon, että huomasin lukulasien menneen vanhaksi. Toisin sanoen: en näe riittävästi.

Olen aina ollut lukevia ihmisiä. Kirjat ovat olleet minun turva ja lohtu. Olen inspriroitunut niistä ja ammentanut paljon. Olen välistä kadottanut lukemisen innon, mutta aina se on palannut.



Viime viikolla vaeltelin paikallisessa kirjastossa, joka on tosi hyvä! Odottelin, että herrasmies väistyy uutuushyllyn edestä, en halunnut häiritä. Ja siinä se sitten oli, minun käännekohtani. En arvannut, että tuo pieni kirja avaisi päähäni niin äärettömiä ajatuksia. En arvannut, että pienet ajatuspompulat pääni sisällä vierähtelisi omiin koloihinsa, kuin paikoilleen. En todella arvannut.

Hei, olen Paavo!

Olen uusi Paavo-puiccomitta. Minulla on korvis ja olen rokkenroll. Olen valmistettu kierrätysmuovista ja minut pakataan kierrätyspahviin sekä paperiteippiin! Kuljen mielelläni kässäpusseihin ja pistän puikkoihin vipinää ;)



Toivotan kaikille hyvää Uutta Vuotta, tehdään siitä hyvä vuosi :)


PS: Olen kaupan Succaplokki-shopissa!