Asiaa tiskiräteistä

Nää neulotut bambu-tiskirätithän on vallan mainioita! Miks mä en oo sitä ennen tajunnu. Oon vaan katellu miten mania levisi joskus kauan aikaa sitten blogeissa. Jäin tyypillisesti ite pois kyydistä ja heräsin vasta nyt.

Oli nimittäin tarvetta uusille räteille. Mutta, Minjan ja Jonnan ekopostausten jälkeen olen alkanut pohtimaan tarkemmin jokaista ostosta. Hyvä niin! Mietin, onko tarpeellinen, tarvitsenko oikeasti, voinko tehdä itse, löydänkö kirppikseltä vai löytyykö ekompi vaihtoehto.



Olen tietenkin jo aiemminkin pyrkinyt ekompaan elämään, mutta parannettavaa on. Onhan tietenkin päivänselvää, ettei kaupan tavallisia rättejä kannata ostella. Varsinkaan, kun omasta kaapista löytyy bambu- ja puuvillalankoja.



Tein kolme, joista yksi on kadonnut. Ehkä se on siellä samassa paikassa, missä kaikki tutitkin. Ehkä tämä yksi pieni neiti tietää missä?

Ja tänäänhän on karkkipäivä!

Succaplokki-tehtaasta on tullut oikea karkkipaja!
Ihan uusia silmuccamerkkejä on leipuri leiponut. Söpöjä kuin karkkeja!



Tehtaassa virtaa mahtienergiat ja luomisen meininki, että muutakin on tulossa. Pian kai niitäkin putkahtelee kauppaan.



Eli karkkikauppaan!

Lämpöinen yksinkertaisuus

Maalaiselämän verkkaisuus on tarttunut minuun. Haluan tehdä kaiken hitaasti ja rauhassa. Äkkiseltään ja ekstempore ei nyt sovi olooni. Toisinaan olen jopa energinen, mutta eri tavalla kuin ennen.



Toast sen kertoi lopulta. Miten se rauha ja hiljaisuus kolahti. Miten lämmin tunnelma ja viipyminen tuntuu omalta. Mietin, että löytääkö ne kaikki muutkin kuvastosta sen, vai jotain muuta.



Teen päivittäin syvärentoutuksen, jo neljättä vikkoa. Alan huomata tuloksia.
Neulon yksinkertaista, rauhaisista väreistä.



Neiti on nuhainen ja kärttyinen. Annoin tutustua käsitöihin, se helpotti.

Omassa pihassa

Jokapäivä ja jokahetki nautin omasta.
Se on aina kaunis, vaikka olemmekin olleet vähemmän tarkkoja puutarhureita.




On aivan ihmeellistä, että syksyn väriloisto on suoraan oven takana.
Tai, että se hehkuu sisälle asti. Sen näkee suoraan sängyltä.



Syksy on ollut minulle aina inspiroivaa aikaa.
Tavallaan nytkin.
Vain hitaammassa tahdissa.

Heihei, täällä taas! Kirjoitan tämän, enkä mieti sen pidemmälle.

Neulomisessa on pitänyt taukoa. Väsymys on ollut kovin voimakasta, ettei puikkoja ole jaksanut ajatella.
Ja olen kyllä huomannut, että neulominen voi vaatia liikaa ajattelua. Kaavioita, laskuja, kavennuksia, mittoja, tiheyksiä ja kaikki englanniksi. Rentoutuminen voi olla siitä kaukana.



Jotenka päädyin siihen, että tarvitsen neulomista, jossa ei ajatella. Tarvitsen sitä helppoa ja rentouttavaa tikuttamista. Välillä ohuenohutta, välillä rouheista ja paksua. Näillä mennään. Ei ohjeita. Kaivan aarrearkustani kerän kerrallaan ja menen fiilisten mukaan.



Tässä jotakin valmista perusraitahuivia, ken ikinä tämän keksinytkin...
Japanilaista lankaa, Noro Silk Gardenia. Puikoilla 5.



Kuvan malli täytti tässä taannoin vuoden. Kävelee, kiipeää ja puhuu japania!