Toast sen kertoi lopulta. Miten se rauha ja hiljaisuus kolahti. Miten lämmin tunnelma ja viipyminen tuntuu omalta. Mietin, että löytääkö ne kaikki muutkin kuvastosta sen, vai jotain muuta.
Teen päivittäin syvärentoutuksen, jo neljättä vikkoa. Alan huomata tuloksia.
Neulon yksinkertaista, rauhaisista väreistä.
Neiti on nuhainen ja kärttyinen. Annoin tutustua käsitöihin, se helpotti.
3 kommenttia:
Kuulostaa ihanalta... Joskus on todella vaikeaa vain rauhoittua ja rentoutua ja nauttia pienistä iloista. Itse ainakin olen semmoinen tättähäärä, ettei mitään rajaa. Jonkinlainen rauhoittumiskoulu olisi paikallaan?
Ihanan hitaat kuvatkin.. voi kun kuulostaa hyvältä :)
Pote: Ihan totta, että rauhoittuminen on vaikeaa. Minäkin oon sitä harjoitelut jo useamman viikon ajan. Joskus keho rauhottuu, mutta ajatukset pyörii hirveellä kohinalla :)
Maiju: Ja ainakin hyvää tekee :)
Lähetä kommentti