Olen niitä ihmisiä kun tykkää ohjeista. Että, joku on kirjoittanut paljonko jauhoa, montako siementä mille välille tai missä kohdin kaventaa silmukka. Noin niinkuin aluksi ainakin. Joskus ohje on sekava ja menee hermot ja teen miten lystää.
Toisille ohjeet eivät sovi alkuunkaan, minulle sopivat. Tykkään järjestyksestä ja selkeydestä, ainakin siis näissä ohjeissa.
Ja tämä elämän osa-alue, kuin puutarha ja kasvit. Voiko enää sekavammaksi mennä, vaikka ohjeita piisaa. Kouli, idätä, karaise, hoida, paapo, varjo, mikä multa, koska, kuka, miten, miksi täällä sanotaankin näin ja toi sano noin. Apua!
Riittämättömyyden tunteet nousivat pintaan, kun naapuri kiikutti luottavaisin mielin parikymmentä mitäliekääpiöitä kuukauden ajaksi hoitoon. Antoi palkaksi muutaman meille ja vielä ruusujakin. Kiitos!
"Istuta syvään maahan". Joo voin istuttaa, joo syvään. Maahan. Joo, hoidan kääpiöt. Kastelua. Joo.