yhet sukat se on tehny...

.. ja niissäki langanpäät päättelemättä. Se vaan makkaa sohvalla väsyneenä ja käy välillä jääkaapilla. Ei huutele langat ei. Eikä mikkään muukaan, niin on mehut poissa. Pakosta se välillä käy töissä ja vilkasee tenttikirjaa, mut muuten ei juur mittää.

No ei sitä sairaus vaivaa, eikä se masentunukkaan oo, eikä saanu böörnauttiikaan. Kyllä se ohi mennee, viimestään ku pajunkissat puhkee (vai millon ne puhkeskaan?).



Eikä se tiedä mihin suuntaan varpaat kuuluis asettaa.



Kyllä se silti teiän blogeja seuraa ja maailman mennoo muutenki. Mut on vaan vähän hiljasempi vähän aikaa. Kiitos ja anteeksi :)

Oma kolo ja toisen kolo

Sitähän sanotaan, että jokaisella tulisi olla kotona oma paikka. Sellainen, joka on sun ihan oma, omittu itselle. Vähän niin kuin kissat omii itselleen sohvan nurkkia ja muita. No meillä minun paikka on sohvalla ja miehellä on nojatuoli, eli kaikki hyvin?

Kunnes hän tahtoo toisen nojatuolin. Samanlaisen, ja hmm hieman huonokuntoisemman. Sitten hän puunaa, kokeilee, hymisee, sanoo välillä "pidän tästä", hymisee lisää, kitisyttää sitä ja haaveilee meri näköalasta.



Minun omalla paikalla vilkuillaan vaivihkaa hänen touhuja ja katsellaan kässäpussia, jonka sisältö ei nyt oikein innosta. Ei jotenkin pysty keskittymään ja kevätkin kai väsyttää. Välillä kaivan jonkun monista keskeneräisistä ja tikuttelen pari kerrosta.



Taidan hakea munkin lähileipomosta ja kääriytyä sinne omaan koloon.

Sammakko loikkasi valmiiksi

Tämä on ollut varsinainen sammakko. Takkia on aloitettu valtavalla innolla jo viime huhtikuussa, heti kun näin Jatan ja Vilman ihastuttavat tikkitakit. Niin löytyi kaavat ja lopulta löytyi kangas ja kas -iski kevät paahteet. Takin kohtalona oli hautautua kaapin perälle.

Mutta nytpä on kaivettu takki esiin ja olemme valmiina välikauteen!



Kangas löytyi Marimekon tehtaanmyymälästä Helsingistä, jonka sitten teetin tikattavaksi. Eli sain valmista tikkikangasta, jossa oli vanu ja vuori. Tämä oli minulle sopivan helppo ratkaisu, ei tarvitse pelata erikseen vuorin ja toppausten kanssa.



Malli: moda 1/2004, malli 1a
Kangasta: muistaakseni 2 m
Vetoketju: 90 cm
Muuta: En tehnyt kaavaan mitään muutoksia. Mutta nyt jos tekisin, niin jättäisin hihoihin enemmän löysyyttä. Nyt alle ei mahdu kovin paksua paitaa, koska kiristää kyynärtaitteesta.



Takki on kiva päällä ja huppu on minusta hyvän mallinen. Muttapa mutta, tuo kangas nyt mietityttää. Onko se liian kirjava tai liian mustavalkoinen tai liian Marimekko tai liian jotain. Haluan ruskean.

----------------------------------------------------------------------------------

Mr Succaplokki tiedottaa:

Special-ericois-erä pinkkejä succaplokkeja tarjolla.



Myydään pareina ilman mittoja. Koko m (38-39). Toimitus kirjeenä 3 €. Taattua kotimaista. Kierrätettyä. Niin söpöjä. Maililla.

Ei talvea jotta huivia

Tähän huiviin ostin langat jo viime kesänä. Mielessäni juuripa tämä malli, jota blogeissa on aina vilissyt. Malli on ehkäpä niitä ekoja kolimiohuiveja, joita olen edes nähnyt tai huomannut. Mutta ollut aina yhtä kaunis, eikä kyllästymään ole päässyt.



Malli: Shetland Triangle, kirjasta Wrap style
Lanka: Drops Alpaca 130 g, väri 3770
Puikot: 4 mm
Muuta: tein 12 toistoa mallikertaa




Huivi syntyi ihan itsestään, mallikertaa on niin mukava neuloa, että ei edes huomaa kun huivi on valmis. Pingottelu vaatii sitten oman niskasta repäisyn. Nyt onnistuin eka kertaa saamaan myös tuollaisen pykäreunan aikaiseksi. Tykkään kovasti!




PS: Kiitos vielä edellisen postauksen keskustelusta. Lohduttavaa kuulla, että aihe on muillekin tuttu..

Pieni ihminen suuressa maailmassa

Olen nyt ollut 1,5 vuotta kokopäiväinen opiskelija. Kun yli kolmekymppisenä ryhtyy kokopäiväiseksi opiskelijaksi, sitä helposti kohtaa kriisin. Oman sisäisen identiteetti kriisin. Ihminen velloaa jossain työn ja opiskelun väillä, eikä saa mistään kiinni. Ei oikein tiedä mihin kuuluu. Vieraantuu työkavereistaan, ei enää oikein tiedä mikä kampanja olikaan menossa tai tulossa. Toisaalta ei oikein koe kuuluvansa sinne haalareiden ja ainejärjestöjenkään sekaan.



Pääsin syksyllä yli tästä kriisistä ja koin itseni vihdoin opiskelijaksi. Tähän auttoi suuresti se, että itseni lisäksi myös työssä minua alettiin kohdella opiskelijana. Ikään kuin se vihdoin hyväksyttiin ja suurin kateus poistui. Kateus siitä, että minulla on suunta. No, ei siitä tosin kukaan mitään vieläkään kysele.

Entäs sitten muut. Se näyttääkin sitten vievän aikaa. Yhä edelleen puolentoista vuoden kokopäiväisen opiskelijuuden jälkeenkin, minulta kysytään, että "millasia työvuoroja sulla on?" tai "miten töissä menee?". Kun sanon, ettei mitään työvuoroja ole (taantuma, you know), niin kysytään "mitä sä sitten teet?".
Siis hä? Mä opiskelen. Luen, kirjotan, pänttään, kirjotan, luen, luen, pänttään ja luen. Ja vielä tykkäänkin siitä.
Ei sitä kyllä voi opiskella yliopistolla, jollei jotain tee sen eteen. Tai en ainakaan minä siitä selviäisi. Kyllä se vie kaiken ajan. Ja minä olen kokopäiväinen opiskelija.



Ja pari noroa...

Magic Mirror

Talven ekat lapaset. Ja nämäkin vain hieman myöhässä oleva joululahja äidille. Ja sitten ite kulkee niissä samoissa vaan, ja haaveilee ties mistä ihanista. Näin se menee.



Malli löyty ihan sattumalta ja viime tingassa. Poukkoilin ravelryssa ja hain sisulle lapas-mallia ja kas "Taikapeilit" juuri sopivat ja kauniit. Luulin tietenkin ehtiväni neuloa ne jouluksi ja väitän että olisinkin, jollei ranne olisi sanonut itseään irti.



Malli: Magic Mirror by Kristel Nyberg
Lanka: Sisu 58 g
Puikot: 3

Little Birds

Pienet linnut vihdoinkin valmiina. Ja fiilis on ihana. Neule on kiva ja mukava päällä. Tykkään väristä, langasta ja tietenkin linnuista.



Malli: Little Birds by Ysolda Teague (Ravelry linkki)
Lanka: Drops Alpaca
Puikot: 3,5
Napit: metallia, 8 kpl



Ihastuin malliin heti ja kovaa. Ostin ohjeen samantein ja lähdin kauppaan hakemaan lankaa. Ja sitten alkoikin neulonnan opiskelu. Mallissa tuli vastaan useampikin uusi asia, enkä halunnut kiertää niitä. Aloitin homman tubular cast on-menetelmän opiskelusta. Ja kyllä kannatti, on hieman eri näköinen kuin tavallinen aloitus.

Välillä sitten taistelin kovastikin tämän kanssa ja tungin neuleen jäähyllekin. Harmitti kovasti, kun ohjeessa ei mainittu mitään siitä, että ohjeen kuvassa oli neulottu yksi extra mallikerta kuviota body-osaan. Ilman sitä neuleesta tulee napaversio. Tai sitten en vaan ymmärtänyt kaikkea. Purkamiselta ei siis vältytty.




Kirjoneulekaan ei ole minulla täysin hanskassa, langat vähän kiristelee, varsinkin hihoissa. Ehkä ne siitä asettuu käytössä. Käyttöön tämä ainakin tulee. Dropsin alpaca sopii hyvin kirjoneuleeseen, neulepinnasta tulee tiiviimpi, kun yksinään neulottuna se on 3:sen puikoillakin melko harva ja herkkä.



Mitäs vielä- lintukuvio on ihana! Ja malli aivan loistava. Ja uudet silmukat puikoille tänään :) jei!

PS. blogin banneri on hieman kesken ja ulkoasu muutenkin..

Rohkeasti vaan, Liina!

Pyysin miestä ottamaan todistusaineistokseksi kuvia kun leikkaan neuleeni. Tiedetään sitten, että olen itse sen leikannut, kun kuitenkin syyttäisin siitä miestäni. Siis siitä, että pilalle meni. Lisäksi kuvat ovat ihan kivoja muistoja, siitä, mitä olen elämässäni viimeiseksi tehnyt, ennen kuin hukuttaudun lankojeni kanssa Aura-jokeen.




Eli steekingit menossa. Ja harraste-stressi.
Little Birds-neule on oikeesti ollut tähän valmis jo ennen joulua, mutta neulojaa on vaan pelottanut niin paljon, ettei ole kyennyt tähän.



Vedin zikzakia kolme kerrosta ja annoin saksien leikata. Eikä mitään hajua, et oonko nyt tehny riittävän oikein. Missään ei oikein sanota, että mitä tolle ylimmääräiselle osalle (saumavaralle?) nyt tehdään. Siis se osa, mikä jää nurjalle lerputtamaan. Pitääkö se kiinnittää miehustaansa vai annetaanko sen vaan olla noin?




Niin! Elämä jatkuu!

Kaino

Kaino-nukke on valmis. Se on söpö ja kaino, siitä juontuu myös hänen nimensä.



Kaavat ovat peräisin ihailemaltani taiteilijalta, Emily Martinilta. Voisin vain katsella hänen piirroksiaan kaiken päivää. Ja oikeestaan tilasinkin jo yhden kauniin. Ja jotta faniuteni olisi todellista, olen myös alkanut suunnitella vaahtokarkkien leipomista. Aloitin tärkeimmästä, eli narusta. Sitä on nyt tilattu neljä pientä kerää.

Uutta vuotta!

Vuosi on nyt vaihdettu ja arvonta suoritettu! Hurjasti oli osallistujia, kiitos siitä! Nyt saan tutustua moniin minulle ennestään tuntemattomiin blogeihin.

Sain myös pyynnön tehdä pingottelu-postauksen. En ole oikeastaan koskaan ajatellut asiaa, mutta voin sen tehdä, vaikka en pidäkään itseäni mitenkään asiantuntijana. Mieheni nyt vain sattuu olemaan hurahtanut niihin :) Neulon vain eka parit sukat..



Arvontatekniikka oli perinteinen. Nimet lapulle ja laput purkkiin. Shake and shake. Ja lappu ja nimi ongitaan ylös fanfaarien kera.



3. palkinto: Mittaticcu menee Tikrulle. Tikru pääsee koekäyttämään uutuutta :)



2. palkinto: Puiccomitta menee Villapeikolle. Villapeikko saa oivan apuvälineen puikkojen mittailuun.



1. palkinto: Succaplokit menevät Jaanan käsityöt blogin Jaanalle, joka saa nyt pingotella sukkia!

Onnea voittajille! Mielellään olisin jakanut palkintoja kaikille, niin iloinen olin osallistujamäärästä. Ja yhtä iloinen on itse tehtailija, kun hänen tuotteensa ovat saaneet osakseen kiinnostusta.
Laittakaahan voittajat maililla yhteystietonne, niin palkinnot lähtevät pikimmiten postiin!