Vuosi on vaihtunut ja minä olen lukenut. Kaiken vapaan olen lukenut. Olen lukenut niin paljon, että huomasin lukulasien menneen vanhaksi. Toisin sanoen: en näe riittävästi.
Olen aina ollut lukevia ihmisiä. Kirjat ovat olleet minun turva ja lohtu. Olen inspriroitunut niistä ja ammentanut paljon. Olen välistä kadottanut lukemisen innon, mutta aina se on palannut.
Viime viikolla vaeltelin paikallisessa kirjastossa, joka on tosi hyvä! Odottelin, että herrasmies väistyy uutuushyllyn edestä, en halunnut häiritä. Ja siinä se sitten oli, minun käännekohtani. En arvannut, että tuo pieni kirja avaisi päähäni niin äärettömiä ajatuksia. En arvannut, että pienet ajatuspompulat pääni sisällä vierähtelisi omiin koloihinsa, kuin paikoilleen. En todella arvannut.
4 kommenttia:
Meillä kans mies leipoo sämpylöitä :)
Kiva kuulla hyvistä kirjoista, löytää itsekin helpommin uutta luettavaa.
Tuoreita sämpylöitä. Ah. Olen vaan ihan liian laiska leipomaan niitä (ja varsinkin tiskaamaan leipomisen jälkeen). Sämpylät olis vaan oikeesti vielä helpompia kuin pulla, joka ei sekään ole vaikeaa.
Sain tuon Riikka Pulkkisen joululahjaksi ja päässä on kyllä pörissyt sen jäljiltä monenlaista.
Tiedämpä minkä kirjan etsin seuraavaksi käsiini. Kiitos :)
Villapeikko: huippua! Kaikkien miesten pitäis, se on ihan miehistä puuhaa :)
Morso: Joo helppoja on, varsinkaan jos ei pyörittele niitä, vaan lätkii vaan taikinaklönttejä pellille :)
Jonna: Suosittelen! Siis se pieni kirja...
Näissä pienissä kirjastoissa on aina kaikki hyvät paikalla :)
Lähetä kommentti