Sinne katosi motivaatio johonkin unenpuutteen ja porkkanasoseen taakse. Olen hakemalla hakenut sitä intoa ja kiinnostusta, voimia ja mielenkiintoa uusia asioita kohtaan. Vuosi meni. Tuloksena pari pahaista kurssia.
Nyt on kuitenkin alkanut tulevaisuus asiat tulla mieleen ja kiinnostus kurkkia mielessä.
Yhtä esseetä olen kirjottanut Kertun nukkuessa. Jospa sitä sitten tammikuussa löytyisi enemmän intoa, jaksamisesta ei tiedä. Vai kulkevatko ne käsi kädessä?
On kyse vain parista päivästä viikossa, joskus jopa puolikkaista. Ja kyse on mummun hoidosta. Niin silti. Silti se jännittää ja pelottaa. Siinäkö se oli. Minun vauva kasvoi noin vain.
2 kommenttia:
Hissukseen on hyvä aloittaa, molemmille. Kerttu on onnen tyttö jos mummu voi häntä hoitaa ja et ole kokopäiväisesti poissa. Joskus on hyvä saada pikkuisen omaa aikaa, vaikka omaahan se aika lapsenkin kanssa tavallaan on. Ehkä pienten paussien jälkeen on vielä kivempi olla yhdessä.
Itse olen ainakin huomannut opiskelun pariin palatessani, että kyllä niistä onnistumisista saa kummasti lisää motivaatiota. Tsemppiä!
Lähetä kommentti