Syitä ja selityksiä

Tarvitaanko sanoja kuvaamaan tätä? On ollut tekemistä ja on vastakin. Muutto on viikon päästä. Malttia ei enää yhtään.




Täällä on ollut kovin hiljaista. En tätä blogia kuitenkaan hylkää. En. Järjestelen vain pari juttua ensin...



Lapsi nousee jo jaloilleen, nojaillen milloin mihinkin pahvilaatikkoon. Silmä ei voi välttää hetkeksikään.



Tehdas odottaa uusia tiloja sekin. Minä saan sieltä ompelunurkan itselleni, haaveilen uudesta masiinasta. Jykevästä ja vahvasta teollisuuskoneesta, joka ei säikähdä tukevaakaa materiaalia. Ja jossa tikki on tikkiä.

Terhakan tytön takki

Lapsi diagnosoitiin neuvolassa terhakaksi tytöksi! Ja varsin terhakka ja touhukas onkin. Harjoittelee nyt karhukävelyä ja liikkuu mönkien. Oma reviiri leikkimatolta on laajentunut ja piuhat, kaukosäätimet sekä muut kivat vempaimet kiinnostaa.

No ompelin hänelle takin. Iloisen takin.



Kangas on jotakin retroa. Ostettu kirpparilta joskus 90-luvulla. Ollut itsetehty mekko. Jonka nyt saksin. Moneen kertaan palvellut.



Mannekiini pitää kuvattavana olemisesta. Tai ainakin kuvaajasta.



Kaava on Ottobre 1/2007 lehdestä. Jätin kuminauhat helmasta pois ja laitoin nepparien tilalle napit. Vuori on Myllymuksusta.



Kangasmerkit oon tilannu joskus varmaan yli vuosi sitten, ei oo vaan tullu käytettyä aiemmin. Ehkä ne nyt pääsee useammin esille, jos vaikka jatkan tällä lastenvaate linjalla. Ainakin syystakkiin on jo kangas olemassa. Ja tykkään paljon tästäkin, niin ehkä sitä rohkenis toisenkin kerran.

Vihertää jo!

Heippa hei, voimme oikein hyvin täällä villoissa. On ollut paljon opiskeltavaa vanhemmuudessa ja vielä kovin alussa ollaan sillä tiellä. Kerttu kasvaa ja on kovin touhukas, kuten vanhempansakin. Ja nyt uskallan epäillä, että jää ryömimiset väliin, kun on keksitty konttausasento ja liike. Vielä vähän treeniä ja meillä kontataan.

Kevät tuo tullessaan myös ison muutoksen meidän perheeseen. Muutos, josta on haaveiltu piiitkäään. Nimittäin oma talo ja piha! Ja maaseutu! Tai no, maaseutukaupunki kai tarkemmin ajatellen. Siihen palaamme vielä.

Nyt neulomisiin. Puikot viuhahtelee aina sillon tällöin, mutta harvemmin kuin ennen. Mutta ne harvat kerrat ovat erittäin hartaita ja keskittyneitä. Nautin suunnattomista niistä minun omista hetkistä, lapsi nukkuu ja mies on muuten vain hiljaa ja minä tikuttelen.



Tämä kolahti ja kovaa, niin kuin kaikki muutkin Veeran neuleet. Aivan täydellistä neulottavaa, kun haluaa vaan neuloa silmukan toisensa perään ilman ajattelutyötä.



Malli: Plain and Simple by Veera Välimäki
Lanka: Drops Alpaca 7238
Puikot: 3 mm



Tykkään ihan valtavasti ja olen tyytyväinen, että uskalsin käyttää välillä jotain väriä. Ja olenpa jälleen kaivanut ompelukoneenkin esiin..

Onnen likat!

Olemme yhä olemassa. Vaikka ei ihan siltä olekaan joka aamu tuntunut. Välillä on yöt sellaista karnevaalisirkusta, että ei edes kissa nuku. Onneksi sentään välillä on niitä iisejä öitä, jolloin herätään vain neljä kertaa.
Tästä kaikesta voipuneena, on lapseni luonnollisesti ollut ilman villasukkia.

Mutta. Onneksi on ravelry ja onneksi on ihania neulovia ihmisiä.
Ja olenkin melko varma, että neulovat ihmiset tekevät tästä maailmasta paremman!

Vienosti pyysin Ravelryn foorumilla, että josko lapseni voisi saada sukat. Ja hän sai! Ja saipa kahdet ja vielä tumputkin!



Nämä sukat ovat Oddcherryltä ja malli on Knitting Vintage socks-kirjasta.



Ja nämä kauniit sukat ja tumput ovat Sudranalta. Niihin on kirjailtu pieni kukkakoriste.



Olemme ihan häkeltyneitä. Paketteja oli aivan ihana avata ja kuinka kauniita saimmekaan. Varsinaisia onnen likkoja!
Ja kun tästä itse olen saanut keräiltyä voimia tartun vastahaasteeseen ja neulon jotakin tarvitsevalle.

Snap, Crackle and Pop

Tässä eräänä iltana ajeltiin kotiapäin ja kadulla kulki nuori nainen pipo päässä...

Mr kysyy: Onks noi Svea-pipot muotii?
Minä: Kai sit. Siskolki on tollane...
..... mul on vaan tää snäpdräkötäm..
Mr: Mikä??
Minä: No se on se leijonankita-bose..
Mr: Ai snap, crackle and pop
Minä: ?!!





Siitä se ajatus sitten lähti. Se ajatus joka oli hukassa tai jota ei oikeestaan ole näkynyt viime aikoina täälläpäin. Että kun puikoilla oli pari pipoa jämälangoista, niin ne nimet sitten siitä.



Pipot on toteutettu samassa hengessä ilman ajatuksia, ilman laskuja, ilman suunnitelmia. Ja myöskin täysin ilman varmuutta tuleeko niistä edes pipoja. Mutta tuli niistä.



Mallit : Ei mallia. 115 silmukkaa ja siitä eteenpäin.
Puikot: 4 mm
Langat: Jotain jämiä jostain



Ja Mr osti vokaalin..

Jouluja...

Kauniit kiitokset kaikille harmaan neuleen kommenteista, niitä oli mukavaa lueskella. Yllättävän pidetty väri tuo harmaa kaikessa harmaudessaan kuitenkin on.


Nyt siirrytään joulutunnelmiin.
Viime jouluna keräsin talteen joulupapereita ja askartelin niistä kirjekuoret tämän vuoden joulukorteille. Ja se puuha vei kyllä mennessään. Miten rentouttavaa olikaan liimailla menemään ja nähdä valmista hetkessä. Ja kukapa ei haluaisi saada korttiaan näin ihanassa kuoressa. heh.

Sain myös erikoislahjoituksena kauniita tapetteja, joiden työstäminen vasta mukavaa olikin. Ajattelin niistä vielä väkertää joitain lahjapusseja, mutta palailen niihin myöhemmin.



Samalla innostuin askartelusta kovastikin ja into levisi myös joulupaketteihin. Voimapaperia, tapettia, silkkinauhoja, nappeja, narua...



Tämäkin pikkuherra alkaa toipumaan vauvan tulosta ja osallistuu jo kaikkeen toimintaan entiseen malliin.



Oikein hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille!

Jälleen yksi harmaa

Tämä saattaa nyt näyttää siltä, että minä oikeasti ehdin neuloa oikein neuletakkeja. Mutta en oikeasti ehdi. Tämä oli melkein valmis ennen Kerttua ja tuo melkein osa on vihdoin saatu valmiiksi.



Malli: Garter Yoke Cardigan by Melissa LaBarre (Ravelry)
Lanka: Cascade Yarns 220 Wool, Color 8400
Lanka: Noro Silk Garden, color 272
Puikot: 5 mm



Samalla sain tutustua Cascade Wooliin. Ja voi että, sanoisin. Aivan ihanaa, ei turhaan kehuttua. Pehmoista, soljuvaa, tasaista, värivalikoima laaja ja kohtuu hintaistakin. Siihen palaamme vielä monasti.




Tämä neulemalli on jo oleillut pitkään mielessä ja juurikin yhdistettynä The Noroon. Norojen Noroon. Sitä Noroa vois vaan neuloa ja neuloa ja neuloa, eikä ikinä kyllästyis.



Nyt mielessä ois taas jo monta seuraavaa..

Pipo kombo

Kiitokset vielä ihanista voiman kannustuksista! Niillä on oikeasti merkitystä, on ihanaa lukea kannustavia kommentteja ja muiden kokemuksia!

Tällä kertaa taas pipoasiaa. Ja pipon kriteerithän tunnetusti ovat hyvin vaativaiset. Sen pitää loksahtaa siihen omaan kuulaan sutjakasti ja pysyä mukana menossa ja tuiskeessa. Ei saa olla takakireä, muttei liian löllökään. Jotain pintaa tai jujua pitää löytyä. Ja tietysti unohtamatta langan ja värin komboa.

Onnistuin jo toistamiseen Ysoldan ohjeilla tekemään hyvän pipon.



Olenpa myös huomannut, että kun muut tekevät samasta ohjeestaa baskeri-mallisen pipon, on se minun päässä juuri sopivainen, tavallinen pipo. Kuten esimerkiksi juuri tämä malli. Tavalliset pipo mallit ovat harvoin onnistuneet.

Nyt olen kuitenkin keksinyt ratkaisun. Olen bongannut Ravelryssa muutaman samankokoisen pään kuin omani. Näissä päissä pipot näyttävät samalta kuin omassani, joten voin bongailla heidän projekteistaan sopivia malleja.



Malli: Snapdrago Tam by Ysolda (Ravelryssa)
Lanka: Cascade yarns 220 Wool, 80 g
Puikot: 4 mm



Ysoldan pipo-ohjeet ovat hyvin kirjoitettu ja mielestäni jopa nerokkaita. Kavennukset on upotettu palmikoihin huomaamattomasti. Näitä on mielekästä neuloa ja valmistuvat ihan itsestään.



Tyttären pipo asiat ovatkin sitten toisin. Että meneekö tämä nyt sitten siihen suutari ja buutsi kliseeseen?

Sumuisena aamuna

Saimme paljon varoitteluja siitä, että ekat viikot vauvan kanssa on yhtä sumua ja kaaosta. Ja niin taidetaan varoitella myös kaikissa niissä "näinhoidatvauvaa"-vihkosissa. Jos sumu on sama kuin väsymys, niin allekirjoitan tuon. Sillä se iski ja kovaa. Pahinta oli kai se, ettei millään olis halunnut olla väsynyt. Eikä millään olis halunnut levätä.

Laskin, että ekan neljän viikon aikana kertyi univelkaa arviolta 97 tuntia. Ja sen lisäksi kertyi neulontavelkaa vähintään tuo samamäärä. Eli ollaan aika veloissa.

Omaksi selviytymiskeinokseni on muodostunut kaikesta huolimatta neulominen. Huomaan saavani siitä jotain sellaista, mitä pienet päiväunet eivät anna. Kahden tunnin neulominen (samalla kun vauva nukkuu ja kaikki kotityöt on tekemättä ja sääntöjen mukaan pitäisi itse nukkua) vastaa neljän tunnin unia. Näin uskon.

Eli tämä blogi jatkaa taas aktiivisempaa eloaan. Huimin suunnitelmin ja kuvitelmin.

Thermis-kauluri itselle, josta tuli liian iso ja joka päätyi miehelle.




Malli: Thermis by Kris knits (Ravelry)
Lanka: Cascade 220 wool, color 4002 (vähän alle 100g)
Puikot: 4 mm

Kiva malli ja tosi kiva lanka. Ihana pieni välityö, jotta sitä tuntee saavansa jotain aikaiseksi.

Pingota ja plokkaa!

Pitkästä aikaa!
Vauva-arki on vienyt mennessään ja aika viuhahtelee ohi. Pikkuhiljaa jopa alan ymmärtämään, että meillä on vauva. Sitä, että mistä hän on tullut, on edelleen hämärän peitossa. Sillä raskaus ja synnytys on kyllä niin kummallista, ettei ihminen pysty sitä käsittämään. Että ensin sulla on vauva mahassa, sitten "ähiset pari kertaa" ja sulla on vauva sylissä. Siis häh!

Mutta ensiksi tärkein, lämmin kiitos kaikille onnitteluista, niitä on ollut mukava lukea ja tutustua kaikkiin blogeihin.
Samalla pahoittelen etten ole jatkanut haasteita, joista kaikista olen hyvin iloissani.

Päivän teemana on kuitenkin sukan pingotus. Aihe, joka jakaa tapoja ja mielipiteitä. En kuitenkaan lähde puolesta puhumaan tai perustelemaan, kukin saa pingottaa tai olla pingottamatta. Minä pingotan.

Ja näin sen teen:

1. Valmiit sukat

Ryppyiset ja ruttuiset. Neuloja tunnistaa ne sukiksi, mutta joku voisi ajatella niiden olevan postmodernia villataidetta.
Langanpäät vielä päättelemättä tässä vaiheessa.



2. Sukkien kastelu

Kastelen sukat haaleassa läpimäräksi ja sen jälkeen puristelen veden varovasti pyyhkeeseen.



3. Pingotus, plokkaus
(jotta tämä ei näytä piilomainonnalta, niin sanotaan, että tämä on suoramainontaa)

Käytän Succaplokkeja! Eli tarkoituksenmukaisia apuvälineitä, joissa sukka pingottuu helposti ja yllättävää kyllä nopeastikin.
Asettelen sukat plokkeihin ja laitan aluksi pyyhkeen päälle tasokuivaukseen. Myöhemmin, kun ovat jo vähän kuivahtaneet, eikä vesi valu, otan pyyhkeen pois, jotta ilma kiertää ja kuivatus nopeutuu. Ja jos on oikein kiire, niin otan loppuvaiheessa jo plokit pois.



4. Valmiit sukat

Sukat kuivina ja langanpäät pääteltynä (tosin kuvausvaiheessa ne on hyvin helppo kätkeä sukan alle).
Pitsikuvio on saatu esiin ja sukka on sukan näköinen.