Täällä on ollut kovin hiljaista. En tätä blogia kuitenkaan hylkää. En. Järjestelen vain pari juttua ensin...
Lapsi nousee jo jaloilleen, nojaillen milloin mihinkin pahvilaatikkoon. Silmä ei voi välttää hetkeksikään.
Tehdas odottaa uusia tiloja sekin. Minä saan sieltä ompelunurkan itselleni, haaveilen uudesta masiinasta. Jykevästä ja vahvasta teollisuuskoneesta, joka ei säikähdä tukevaakaa materiaalia. Ja jossa tikki on tikkiä.