No ei sitä sairaus vaivaa, eikä se masentunukkaan oo, eikä saanu böörnauttiikaan. Kyllä se ohi mennee, viimestään ku pajunkissat puhkee (vai millon ne puhkeskaan?).
Eikä se tiedä mihin suuntaan varpaat kuuluis asettaa.
Kyllä se silti teiän blogeja seuraa ja maailman mennoo muutenki. Mut on vaan vähän hiljasempi vähän aikaa. Kiitos ja anteeksi :)
14 kommenttia:
Samat tuntemukset täälläkin. Mitään ei jaksaisi. Tulis jo kesä ja kärpäset! :o)
Tsemit. Kyllä se elämä siitä taas hymyilee, ennemmin tahi sitten myöhemmin.
Välillä on ihan hyvä kerätä voimia ja huilata hetki! Kivat ruohonvihreät sukat olet neulonut.
Aikansa kutakin, vai miten se oli. Tuli vaan mieleen, että jos oikeen on veto poissa niin joskus voipi syynä olla alhainen hemoglobiini.
Nukkuminen auttaa aina. Ihan joka asiaan, jos ei heti niin ennen pitkää kyllä. =)
I sou nou hau ju fiil! Ei täälläkään oikein mitään tapahdu. Tsemppiä!
love the color -- toe up?
Samma häär täälläkin, vaikka kovasti yritän touhuta, niin valmista ei tule. Vaan enpä tunnusta että kevätväsymystä olis vaan ennemminkin viihdevuosivaivat, eikä niihin auta nukkuminenkaan, kun sekin on semmosta puolhorrosta. Jospa se tästä.
täällä jo pukkaa pajunkissaa.. oikeen mouruuvat. ja mustarastaat kanssa. voimia sinne!
Eihän sitä voi millään aina jaksaa. Kevättä odotellaan täälläkin.
Neulomisessa on se kiva puoli, että kun se on harrastus, niin sitä ei tarvitse jaksaa ollenkaan, vaan tehdään vain jos huvittaa. Ja blogiystävät muistavat kyllä taukojenkin jälkeen!
Kiitos kaikille aivan ihanista ja kannustavista kommenteista! Ne voimistavat ja merkitsevät paljon :)
Jätin sulle tunnustuksen blogiini, käy poimimassa!
Aina välillä vaan väsähtää, sitä on vain välillä vaikeaa suoda itselleen. Sulla on kiva blogi ja kauniita neuleita! Mulle sukissa kaikkista vaikeinta on se langanpäiden päättely.
Lähetä kommentti