Ten button

Vihdoin tätä voi kutsua jälleen neuleblogiksi. Täällä on jotain valmiina!

Vaikka mennäänkin perusharmaahiirulainen neulelinjalla, olen oikein tyytyväinen. Ja oikeastaan näitä saisi olla vielä kymmenen lisää, kaikissa harmaan sävyissä ja eri pituuksissa. Perus on aina hyvä.



Lanka on aivan ihanaa, Rowanin Rowanspun 4ply. Aluksi pinta tuntui vähän harvalta, karkealta ja tylsältä neulottavalta, mutta kastelu uudisti langan ihanan pehmeäksi. Ohuttahan tämä on, mutta saa ollakin.



Tuo pieni uloke tuossa navan kohdalla on hieman esteenä kiinnitykselle, mutta käyhän tämä näinkin. Napit ovat kaikki erilaisia ja jotenkin ne tuntuisi pelastavan koko homman.



Malli: Ihan vaan omien mittojen mukaan...
Lanka: Rowanspun 4ply
Puikot: 3

Mr Succaplokki

Vihdoinkin saan esitellä tehtaan toimintaa! Ja tosiaankin, vuosi on vierähtänyt ja paljon on tapahtunut. Itse ihmettelen eniten sitä, miten innoissaan Mr on tästä kaikesta. Iloiten ottaa vastaan jokaisen tilauksen, kyselyn tai viestin. Kaikesta tästä saa vain lisää energiaa ja käsilleen kaipaamaan tekemistä. Stressiltä ei olla tietenkään kokonaan vältytty, eikä myöskään arvon rouva työntekijän lakoilta :)

Flicristä löytyy lisää kuvia ja tuotteisiin pääsee parhaiten tutustumaan Etsyssä.

Nyt siis asiaan. Tietenkään meillä ei kotona ole mitään isoja melukoneita. Muovi on edelleenkin kierrätysmuovia jo itsessään ja succaplokit + muut leikataan tämän muovin hukkapaloista.

Kotona työpiste voi näyttää joskus tältä. Kaikki omilla paikoillaan järjestyksessä.



Tässä Lego silmukkamerkkeihin porataan reikiä.



Muovien reunat käsitellään "israelilla". Leikkuu jättää reunoihin röpöisen reunan, joka sitten irroitetaan näin. (Työkalu ei näy kuvassa, mutta näyttää ruuvarilta, jossa on koverrin päässä)



"Tohotus" tekee reunoista pyöreät, mikä on tietenkin tärkeää neuleille, ettei langat ja silmukat tartu niihin kiinni.



Tässä kaapelista vedetään irti sähköjohtoja. Viime kesänä löysimme yhdeltä hissityömaan jätelavalta ison kasan kaapeleita ja niitä riittää vieläkin. Myös kaikkien sukulaisten varastot on tyhjennetty.



Solmupujotus on minullekin hepreaa ja on vaatinut lukuisia tunteja kehittyäkseen siihen, mitä nyt ovat.



Oma leimasin on ylpeytymme. Se on itse tehty ja toimii aivan loistavasti! Sinooperista vaan softis-levyä ja liimalla kiinni puupalikkaan.



Postissa mies tunnetaan ja paketit saavat aina kehuja. Pakkaukset ovat myös kierrätettyä ja pahveja haalitaan joka puolelta. Ja ystävämme postimaksut antavat tähän mukavaa haastetta. Pahvin pitää olla nimittäin juuri oikean paksuista, jotta se ei paina liikaa ja nosta maksua. Mutta liian ohut taas ei kestä sitä kuljetustouhua.

Joskus paino saattaa olla yhden gramman yli rajojen, mutta pieni flirttaus postintätien kanssa auttaa tässä :) Ja ellei, niin paketista leikataan kulma pois ja se kevenee 5 g.



Tässä totuus työpisteestä ja sen järjestyksestä...

Inspiraationi mun

Kautta aikojen suurin inspiraationi on ollut syksy. Fiilis, tunnelma, värit, luonto ja kaikki tunkeutuu minuun ja valtaa mielen. Toisin kuin kevät ja kesä, eivät tuota minkäänlaista ideaa. Kuten sain huomata myös uusimmasta IK:sta, mikä ei aiheuttanut minkäänlaista liikahdusta tai huokausta.

No outoa tässä voisi olla se, että inspiroidun syksystä samaan aikaan, kun hiirenkorvat ovat juuri puhjenneet ja ilma tuoksuu vasta ajetulle nurmikolle.

H&M:n syys kuvasto on saapunut! Muuta sitä ei sitten tarvitakaan. Voittaa mennen tullen joka ikisen neulelehden, uskaltaisin sanoa näin.



Suurensuuri huokaus! Tahtoo tällaisen pitsiunelmatunikan!



Ja luumun sävyä. Ihanaa!



Ja onko siellä Pariisikin.. huokaus..

Olen kuolannut kuvaston melkein puhki, merkannut lempparit, valinnut lankoja. Odotan siis syksyä. Nyt on kyllä ennätys, koska ei olla vielä edes kesäkuussa.


Mutta. Succaplokkinurkka esittelee.

Uusi tuote on syntynyt. LuuriGoru nimeltänsä. Gorussa on puikkomitta 3:sen koolle, ja se on tuuman mittainen. Oiva hätäapu siis. Tekstinä on KNIT!! ja muitakin tekstejä on tulossa. Etsystä löytyy.




Materiaali on tässä siis hukkapalojenhukkapalojenhukkaa. Ja edelleen se mies on yhtä innoissaan tästä. Vuosi jo mennyt. Voisin joskus esitellä häntä ja hänen työnurkkaansa ja koko touhua.

Uutta puhtia

Ihan ensiksi, suuret kiitokset runsaista onnitteluista! Ihanaa on, kun teitä on näin paljon, toivottavasti joku on vielä jäljellä tämän hiljaisuuden jälkeenkin.

Nyt on kuitenkin saatu Liina parempaan vointiin ja puikot pysyy taas käsissä. Tosin miehelle kuuluu kiitos siitä, että taas neulotaan. Yhtenä iltana hän vain päätti, että nyt se nainen tarvii taas neulontaa ja pisti puikot käsiin. Välillä aina tarkisteli, että viuhuuko ne ja onko kivaa. Ja kivaahan oli.

Aloitin helpolla ja puolivalmiilla. Toinen sukka oli jo valmiina ja tarvitsi parin. Nämä päätyivät sitten samalla äitienpäivälahjaksi. Samalla totesin, että juuri tätä vartenhan yksinäiset valmiit sukat ovat olemassa. Eli niitä tarvitaan lisää, siis yksinäisiä sukkia.



Malli: Groovy Socks (rav) by Caroline Dlugy-Hegwer

Lanka: Itse värjättyä en muista laatua

Puikot: 2,5 mm

Nyt menen viuhomaan puikoilla, jotta saan yhden neuleen valmiiksi, jotta tämä olisi taas neuleblogi, eikä ruikutusblogi.

Isoja salaisuuksia ja paljastuksia

Jotain on hiipinyt puikoille. Ei mitenkään edistyksekkäästi, mutta kuitenkin.




Olo ja tila jatkuu samankaltaisena edelleen. Vielä ei olla täysin mukana normaalissa arjessa. Mutta isoja asioita tapahtuu kuitenkin...

Jep. Syksyllä. Jotain pientä ja suurta. Ihmeellistä. Uusi perheenjäsen...

yhet sukat se on tehny...

.. ja niissäki langanpäät päättelemättä. Se vaan makkaa sohvalla väsyneenä ja käy välillä jääkaapilla. Ei huutele langat ei. Eikä mikkään muukaan, niin on mehut poissa. Pakosta se välillä käy töissä ja vilkasee tenttikirjaa, mut muuten ei juur mittää.

No ei sitä sairaus vaivaa, eikä se masentunukkaan oo, eikä saanu böörnauttiikaan. Kyllä se ohi mennee, viimestään ku pajunkissat puhkee (vai millon ne puhkeskaan?).



Eikä se tiedä mihin suuntaan varpaat kuuluis asettaa.



Kyllä se silti teiän blogeja seuraa ja maailman mennoo muutenki. Mut on vaan vähän hiljasempi vähän aikaa. Kiitos ja anteeksi :)

Oma kolo ja toisen kolo

Sitähän sanotaan, että jokaisella tulisi olla kotona oma paikka. Sellainen, joka on sun ihan oma, omittu itselle. Vähän niin kuin kissat omii itselleen sohvan nurkkia ja muita. No meillä minun paikka on sohvalla ja miehellä on nojatuoli, eli kaikki hyvin?

Kunnes hän tahtoo toisen nojatuolin. Samanlaisen, ja hmm hieman huonokuntoisemman. Sitten hän puunaa, kokeilee, hymisee, sanoo välillä "pidän tästä", hymisee lisää, kitisyttää sitä ja haaveilee meri näköalasta.



Minun omalla paikalla vilkuillaan vaivihkaa hänen touhuja ja katsellaan kässäpussia, jonka sisältö ei nyt oikein innosta. Ei jotenkin pysty keskittymään ja kevätkin kai väsyttää. Välillä kaivan jonkun monista keskeneräisistä ja tikuttelen pari kerrosta.



Taidan hakea munkin lähileipomosta ja kääriytyä sinne omaan koloon.

Sammakko loikkasi valmiiksi

Tämä on ollut varsinainen sammakko. Takkia on aloitettu valtavalla innolla jo viime huhtikuussa, heti kun näin Jatan ja Vilman ihastuttavat tikkitakit. Niin löytyi kaavat ja lopulta löytyi kangas ja kas -iski kevät paahteet. Takin kohtalona oli hautautua kaapin perälle.

Mutta nytpä on kaivettu takki esiin ja olemme valmiina välikauteen!



Kangas löytyi Marimekon tehtaanmyymälästä Helsingistä, jonka sitten teetin tikattavaksi. Eli sain valmista tikkikangasta, jossa oli vanu ja vuori. Tämä oli minulle sopivan helppo ratkaisu, ei tarvitse pelata erikseen vuorin ja toppausten kanssa.



Malli: moda 1/2004, malli 1a
Kangasta: muistaakseni 2 m
Vetoketju: 90 cm
Muuta: En tehnyt kaavaan mitään muutoksia. Mutta nyt jos tekisin, niin jättäisin hihoihin enemmän löysyyttä. Nyt alle ei mahdu kovin paksua paitaa, koska kiristää kyynärtaitteesta.



Takki on kiva päällä ja huppu on minusta hyvän mallinen. Muttapa mutta, tuo kangas nyt mietityttää. Onko se liian kirjava tai liian mustavalkoinen tai liian Marimekko tai liian jotain. Haluan ruskean.

----------------------------------------------------------------------------------

Mr Succaplokki tiedottaa:

Special-ericois-erä pinkkejä succaplokkeja tarjolla.



Myydään pareina ilman mittoja. Koko m (38-39). Toimitus kirjeenä 3 €. Taattua kotimaista. Kierrätettyä. Niin söpöjä. Maililla.

Ei talvea jotta huivia

Tähän huiviin ostin langat jo viime kesänä. Mielessäni juuripa tämä malli, jota blogeissa on aina vilissyt. Malli on ehkäpä niitä ekoja kolimiohuiveja, joita olen edes nähnyt tai huomannut. Mutta ollut aina yhtä kaunis, eikä kyllästymään ole päässyt.



Malli: Shetland Triangle, kirjasta Wrap style
Lanka: Drops Alpaca 130 g, väri 3770
Puikot: 4 mm
Muuta: tein 12 toistoa mallikertaa




Huivi syntyi ihan itsestään, mallikertaa on niin mukava neuloa, että ei edes huomaa kun huivi on valmis. Pingottelu vaatii sitten oman niskasta repäisyn. Nyt onnistuin eka kertaa saamaan myös tuollaisen pykäreunan aikaiseksi. Tykkään kovasti!




PS: Kiitos vielä edellisen postauksen keskustelusta. Lohduttavaa kuulla, että aihe on muillekin tuttu..

Pieni ihminen suuressa maailmassa

Olen nyt ollut 1,5 vuotta kokopäiväinen opiskelija. Kun yli kolmekymppisenä ryhtyy kokopäiväiseksi opiskelijaksi, sitä helposti kohtaa kriisin. Oman sisäisen identiteetti kriisin. Ihminen velloaa jossain työn ja opiskelun väillä, eikä saa mistään kiinni. Ei oikein tiedä mihin kuuluu. Vieraantuu työkavereistaan, ei enää oikein tiedä mikä kampanja olikaan menossa tai tulossa. Toisaalta ei oikein koe kuuluvansa sinne haalareiden ja ainejärjestöjenkään sekaan.



Pääsin syksyllä yli tästä kriisistä ja koin itseni vihdoin opiskelijaksi. Tähän auttoi suuresti se, että itseni lisäksi myös työssä minua alettiin kohdella opiskelijana. Ikään kuin se vihdoin hyväksyttiin ja suurin kateus poistui. Kateus siitä, että minulla on suunta. No, ei siitä tosin kukaan mitään vieläkään kysele.

Entäs sitten muut. Se näyttääkin sitten vievän aikaa. Yhä edelleen puolentoista vuoden kokopäiväisen opiskelijuuden jälkeenkin, minulta kysytään, että "millasia työvuoroja sulla on?" tai "miten töissä menee?". Kun sanon, ettei mitään työvuoroja ole (taantuma, you know), niin kysytään "mitä sä sitten teet?".
Siis hä? Mä opiskelen. Luen, kirjotan, pänttään, kirjotan, luen, luen, pänttään ja luen. Ja vielä tykkäänkin siitä.
Ei sitä kyllä voi opiskella yliopistolla, jollei jotain tee sen eteen. Tai en ainakaan minä siitä selviäisi. Kyllä se vie kaiken ajan. Ja minä olen kokopäiväinen opiskelija.



Ja pari noroa...