perjantai 26. elokuuta 2011

Tokihan naisella saappaat ja pipo mätsää


Koska tässä nyt saneeraus toimissa ollaan, niin pitäähän pipon toimia saappaiden kanssa yhteen. Sehän on selvä. Neiti on hyvin tarkka, siitä mitä päähän laitetaan. Ja erinäiset äidin kokeilut aiheuttavat väistämättä syvän loukkaantumisen. On (tai oli) vain yksi pipo, joka päässä on kuljettu koko kesä.


Nyt äiti meni ja ompeli uuden. Heitettiin hyvästit vanhalle ja tämä sai jäädä. Kunhan ensin äiti kulki puolipäivää kyseinen pipo päässä, niin suostuihan tuo.


Kangas on isänsä vanha aluspaita ja vuorina neidin oma pieneksi jäänyt paita. Kätevää uusiota parhaimmillaan. Ohje on täältä. Pipo on niin mainio ja ohje helppo, että voisi vaikka itelleenkin.


Saumurini päätyi huoltoon ja oli turvauduttava tavalliseen koneeseen ja ihan suoraan ompeleeseenkin. Omassa koneessani ei saa säädettyä siksakia mihinkään, on vain neljä vaihtoehtoa, joista yksikään ei oikein toimi trikoossa. Mutta ihan hyvä tuli, saumuri varmasti kuitenkin parempi.




Ps. Mitähän se juttu piilosta olikaan. En tiedä. Pääsin kai yli, ainakin joksikin aikaa. Välillä on vain kovin vaikeaa elää sen asian kanssa, että omaa päiväkirjaa luetaan. Enkä tarkoita teitä hyvät blogisisaret, teiltähän saan vastinetta.

On tottakai kiva kuulla, että joku lukee tätä.  Kaikenlainen puheessa suoraan asioihin viittaaminen tai lisäkysymykset aiheuttavat kuitenkin tuskaa. Sanottakoon, että tämä on blogitekstiä. Blogitekstiin saa jäädä aukkoja. Blogitekstin annetaan olla. Se on siinä. Näin toivon.

Kirjoitan tätä itselleni ja blogisisarilleni. Ja sanottakoon vielä, että uskoisin, että vain toinen blogia kirjoittava blogisisar voi saada blogeista irti sen mitä blogisisar kirjoittaa tai jättää pois. On olemassa blogimaailma, johon pääsee sisään vasta, kun on itsekin kirjoittanut. Ei nämä asiat täysin aukea muille, eikä ole tarkoituskaan. Vai kirjoittaako joku työkavereilleen, naapureilleen, isotädinsedälleen?

12 kommenttia:

Maiju kirjoitti...

Hieno pipo, kiitokset linkkivinkistä. Tämän blogin blogiteksti on mukavaa luettavaa ja aukoilla tai ilman tämän blogin blogimaailmaan on mukava aina kurkistaa :)

Hansu kirjoitti...

Aukot tuovat syvyyttä. Tekstiäsi on kiva lukea, ainakaan aukot eivät minua häiritse. Ei kaikkea kerrota blogissa. Minua häiritsisi kovasti jos tietäisin työkaverini seuraavan blogiani. Blogimaailma on eri maailma kuin työmaailma.

Sini kirjoitti...

Mä en ole kertonut kenellekään blogistani. Muutama tuttu on vahingossa blogiin löytänyt ja se on tuntunut oudolta...vaikka minäkään en niin kauheasti hlökohtaisuuksia blogissa kirjoittele. Ihanaa, että et kadonnut ja kirjoittelet edelleen aukoilla :-)

Anna kirjoitti...

Samaa kirjoitusasiaa on pohdittu muuallakin. Tuntuu olevan sama ongelma monella. Minullakin. Mutta ihanaa, että jatkat. Yritetään olla välittämättä sellaisista, jotka eivät ymmärrä blogimaailmaa ja sen hiljaisia lakeja.

Nannukka kirjoitti...

Kiva että jatkat, sen vuoksi minäkin (yleensä aina kommentoinnissa niin hiljainen) jätän tsemppaukseni. Eikös blogiin saa kuitenkin kukin avata juuri sellaisen aukon omaan maailmaansa kuin haluaa, jättää sanomatta asiat joita ei halua sanoa ja korostaa asioita jotka ovat omastaan ja blogin vinkkelistä tärkeitä? Näin minä ajattelen. :)

Katija kirjoitti...

Minun mielestäni blogiin kirjoitetaan vain se, minkä kukin bloggaaja itse haluaa. Se on pieni siivu elämästä tai harrastuksista, juuri sen verran kuin niistä haluaa näyttää.

Blogiasi on kiva lukea, mukavaa että et ole poistumassa mihinkään!

Pauliina kirjoitti...

Minäkin painiskelen taas jälleen oman blogini anonymiteetin kanssa. Yhä useampi minut tunteva sen jo tietää ja jälleen on meneillään pieni ahdistuskausi asian kanssa. Mutta yli tästäkin päästään. Ymmärrän mistä puhut.

tikru kirjoitti...

Tänään viimeksi törmäsin siihen, että reaalimaailman ihminen ilmoitti lukevansa blogiani.. siihen tottuu. Aluksi se oli Kamalaa. Kirjoitin aina tuntemattomille.

Ja se lienee lukijan päässä se, millaisen kuvan kuvittelee bloggaajasta vaikka tuntisikin livenä. Kaikkea ei vaan kerrota, blogi on oikeastaan vain pieniä kurkahduksia eloon. Ei kaikki ja koko totuus. Joskus ei totta ollenkaan :)

Nna kirjoitti...

Olen varmaan ennenkin sitä sanonut, mutta pidän äärettömästi blogisi värikkäistä, taidokkaista kuvista. Tykkään myös tyylistäsi kirjoittaaa. Ja minusta blogimaailmassa se on juuri hyvä, että voi paljastaa vain sen verran mikä tuntuu hyvältä.

Kaunis Nelli kirjoitti...

jokaisella on oikeus avautua blogissaan just sen verran kun haluaa. meikäläisen kirjoitukset koirasta (jos ihan rehellisiä ollaan) on jäykähköä tekstiä rankan itsesensuurin takia. vaikka kirjoitan lemmikistäni niin samallahan kerron itsestäni...

ArualMaria kirjoitti...

Tasapainoilu blogikirjoittamisessa on kieltämättä välillä aika haastavaa. Itsekin olen kokenut välillä vähän ahdistavana sen, jos tiedän joidenkin tuttujen lukevan blogiani. Ja varmaan jokainen bloggaaja jossain vaiheessa joutuu pohtimaan rajauksia ja bloginsa tulevaisuutta... Mutta onneksi jokaisella on vapaus tehdä siinä asiassa omat päätöksensä! :)

Nelmi kirjoitti...

Ei todellakaan kukaan blogin kirjoittaja kirkoittaessaan ajattele työkavereita tai edes oman perheen jäseniä. Moni kirjoittaakin nimimerkin suojassa, niin on helpompi jättää niitä aukkoja tai sitten selittää asiaa ihan juurta myöden.