Kunnes hän tahtoo toisen nojatuolin. Samanlaisen, ja hmm hieman huonokuntoisemman. Sitten hän puunaa, kokeilee, hymisee, sanoo välillä "pidän tästä", hymisee lisää, kitisyttää sitä ja haaveilee meri näköalasta.
Minun omalla paikalla vilkuillaan vaivihkaa hänen touhuja ja katsellaan kässäpussia, jonka sisältö ei nyt oikein innosta. Ei jotenkin pysty keskittymään ja kevätkin kai väsyttää. Välillä kaivan jonkun monista keskeneräisistä ja tikuttelen pari kerrosta.
Taidan hakea munkin lähileipomosta ja kääriytyä sinne omaan koloon.
2 kommenttia:
Tästä tulee ihan mieleen kun siippa raahasi kotia karsean nojatuolin ja oli sen kanssa bestiksiä. ja minä niin vihasin sitä rotiskoa. tuolia siis :) oli vaikeaa olla vakavalla naamalla kun tuoli sitten kerran hajosi korjauskelvottomaksi.
sama vika kuin sulla neuleitten tekoon.
Soile: Juu bestiksiä täälläkin ollaan, silitellään ja puhutaan kauniiseen sävyyn ;)
en oo ite edes koskenu siihen :)
Lähetä kommentti