Jouluja...

Kauniit kiitokset kaikille harmaan neuleen kommenteista, niitä oli mukavaa lueskella. Yllättävän pidetty väri tuo harmaa kaikessa harmaudessaan kuitenkin on.


Nyt siirrytään joulutunnelmiin.
Viime jouluna keräsin talteen joulupapereita ja askartelin niistä kirjekuoret tämän vuoden joulukorteille. Ja se puuha vei kyllä mennessään. Miten rentouttavaa olikaan liimailla menemään ja nähdä valmista hetkessä. Ja kukapa ei haluaisi saada korttiaan näin ihanassa kuoressa. heh.

Sain myös erikoislahjoituksena kauniita tapetteja, joiden työstäminen vasta mukavaa olikin. Ajattelin niistä vielä väkertää joitain lahjapusseja, mutta palailen niihin myöhemmin.



Samalla innostuin askartelusta kovastikin ja into levisi myös joulupaketteihin. Voimapaperia, tapettia, silkkinauhoja, nappeja, narua...



Tämäkin pikkuherra alkaa toipumaan vauvan tulosta ja osallistuu jo kaikkeen toimintaan entiseen malliin.



Oikein hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille!

Jälleen yksi harmaa

Tämä saattaa nyt näyttää siltä, että minä oikeasti ehdin neuloa oikein neuletakkeja. Mutta en oikeasti ehdi. Tämä oli melkein valmis ennen Kerttua ja tuo melkein osa on vihdoin saatu valmiiksi.



Malli: Garter Yoke Cardigan by Melissa LaBarre (Ravelry)
Lanka: Cascade Yarns 220 Wool, Color 8400
Lanka: Noro Silk Garden, color 272
Puikot: 5 mm



Samalla sain tutustua Cascade Wooliin. Ja voi että, sanoisin. Aivan ihanaa, ei turhaan kehuttua. Pehmoista, soljuvaa, tasaista, värivalikoima laaja ja kohtuu hintaistakin. Siihen palaamme vielä monasti.




Tämä neulemalli on jo oleillut pitkään mielessä ja juurikin yhdistettynä The Noroon. Norojen Noroon. Sitä Noroa vois vaan neuloa ja neuloa ja neuloa, eikä ikinä kyllästyis.



Nyt mielessä ois taas jo monta seuraavaa..

Pipo kombo

Kiitokset vielä ihanista voiman kannustuksista! Niillä on oikeasti merkitystä, on ihanaa lukea kannustavia kommentteja ja muiden kokemuksia!

Tällä kertaa taas pipoasiaa. Ja pipon kriteerithän tunnetusti ovat hyvin vaativaiset. Sen pitää loksahtaa siihen omaan kuulaan sutjakasti ja pysyä mukana menossa ja tuiskeessa. Ei saa olla takakireä, muttei liian löllökään. Jotain pintaa tai jujua pitää löytyä. Ja tietysti unohtamatta langan ja värin komboa.

Onnistuin jo toistamiseen Ysoldan ohjeilla tekemään hyvän pipon.



Olenpa myös huomannut, että kun muut tekevät samasta ohjeestaa baskeri-mallisen pipon, on se minun päässä juuri sopivainen, tavallinen pipo. Kuten esimerkiksi juuri tämä malli. Tavalliset pipo mallit ovat harvoin onnistuneet.

Nyt olen kuitenkin keksinyt ratkaisun. Olen bongannut Ravelryssa muutaman samankokoisen pään kuin omani. Näissä päissä pipot näyttävät samalta kuin omassani, joten voin bongailla heidän projekteistaan sopivia malleja.



Malli: Snapdrago Tam by Ysolda (Ravelryssa)
Lanka: Cascade yarns 220 Wool, 80 g
Puikot: 4 mm



Ysoldan pipo-ohjeet ovat hyvin kirjoitettu ja mielestäni jopa nerokkaita. Kavennukset on upotettu palmikoihin huomaamattomasti. Näitä on mielekästä neuloa ja valmistuvat ihan itsestään.



Tyttären pipo asiat ovatkin sitten toisin. Että meneekö tämä nyt sitten siihen suutari ja buutsi kliseeseen?

Sumuisena aamuna

Saimme paljon varoitteluja siitä, että ekat viikot vauvan kanssa on yhtä sumua ja kaaosta. Ja niin taidetaan varoitella myös kaikissa niissä "näinhoidatvauvaa"-vihkosissa. Jos sumu on sama kuin väsymys, niin allekirjoitan tuon. Sillä se iski ja kovaa. Pahinta oli kai se, ettei millään olis halunnut olla väsynyt. Eikä millään olis halunnut levätä.

Laskin, että ekan neljän viikon aikana kertyi univelkaa arviolta 97 tuntia. Ja sen lisäksi kertyi neulontavelkaa vähintään tuo samamäärä. Eli ollaan aika veloissa.

Omaksi selviytymiskeinokseni on muodostunut kaikesta huolimatta neulominen. Huomaan saavani siitä jotain sellaista, mitä pienet päiväunet eivät anna. Kahden tunnin neulominen (samalla kun vauva nukkuu ja kaikki kotityöt on tekemättä ja sääntöjen mukaan pitäisi itse nukkua) vastaa neljän tunnin unia. Näin uskon.

Eli tämä blogi jatkaa taas aktiivisempaa eloaan. Huimin suunnitelmin ja kuvitelmin.

Thermis-kauluri itselle, josta tuli liian iso ja joka päätyi miehelle.




Malli: Thermis by Kris knits (Ravelry)
Lanka: Cascade 220 wool, color 4002 (vähän alle 100g)
Puikot: 4 mm

Kiva malli ja tosi kiva lanka. Ihana pieni välityö, jotta sitä tuntee saavansa jotain aikaiseksi.

Pingota ja plokkaa!

Pitkästä aikaa!
Vauva-arki on vienyt mennessään ja aika viuhahtelee ohi. Pikkuhiljaa jopa alan ymmärtämään, että meillä on vauva. Sitä, että mistä hän on tullut, on edelleen hämärän peitossa. Sillä raskaus ja synnytys on kyllä niin kummallista, ettei ihminen pysty sitä käsittämään. Että ensin sulla on vauva mahassa, sitten "ähiset pari kertaa" ja sulla on vauva sylissä. Siis häh!

Mutta ensiksi tärkein, lämmin kiitos kaikille onnitteluista, niitä on ollut mukava lukea ja tutustua kaikkiin blogeihin.
Samalla pahoittelen etten ole jatkanut haasteita, joista kaikista olen hyvin iloissani.

Päivän teemana on kuitenkin sukan pingotus. Aihe, joka jakaa tapoja ja mielipiteitä. En kuitenkaan lähde puolesta puhumaan tai perustelemaan, kukin saa pingottaa tai olla pingottamatta. Minä pingotan.

Ja näin sen teen:

1. Valmiit sukat

Ryppyiset ja ruttuiset. Neuloja tunnistaa ne sukiksi, mutta joku voisi ajatella niiden olevan postmodernia villataidetta.
Langanpäät vielä päättelemättä tässä vaiheessa.



2. Sukkien kastelu

Kastelen sukat haaleassa läpimäräksi ja sen jälkeen puristelen veden varovasti pyyhkeeseen.



3. Pingotus, plokkaus
(jotta tämä ei näytä piilomainonnalta, niin sanotaan, että tämä on suoramainontaa)

Käytän Succaplokkeja! Eli tarkoituksenmukaisia apuvälineitä, joissa sukka pingottuu helposti ja yllättävää kyllä nopeastikin.
Asettelen sukat plokkeihin ja laitan aluksi pyyhkeen päälle tasokuivaukseen. Myöhemmin, kun ovat jo vähän kuivahtaneet, eikä vesi valu, otan pyyhkeen pois, jotta ilma kiertää ja kuivatus nopeutuu. Ja jos on oikein kiire, niin otan loppuvaiheessa jo plokit pois.



4. Valmiit sukat

Sukat kuivina ja langanpäät pääteltynä (tosin kuvausvaiheessa ne on hyvin helppo kätkeä sukan alle).
Pitsikuvio on saatu esiin ja sukka on sukan näköinen.

Tehtaan väki on lisääntynyt yhdellä!

Meitä on nyt yksi pieni ja ihmeellinen enemmän!
Kävimme syntymässä ja tuoreet vanhemmat ovat nyt ihmetyksestä sekaisin.




27.9.2009
Tyttönen pienoinen
50 cm ja 3220g

Rose red

Pipot ovat olleet aina minulle ongelma. Tai lähinnä sopivan pipon ja oman pääni välinen suhde on ollut hukassa. Mutta nyt on toisin. Voisin sanoa, että täydellinen malli. Soljahtaa päähän ja suhde on löytynyt.



Malli: Rose Red by Ysolda Teague (Ravelryssa)
Lanka: Blue Sky Alpacas 100% Alpaca Sport Weight, vajaa 100 g
Väri: 518
Puikot: 4 mm




Tykkään ihan kaikesta tässä. Langasta, väristä, tunnusta, mallista, neulomisesta.



Kuvausreissulla tuli vastaan myös tämän näköinen otus. Suloinen kuin mikä. Tervehti meitä komiasti ammuen ja jatkoi mutusteluaan.

Seuraavaksi voiskin sitten vaikka synnyttää..

Haavistolaiset kohtaa plokit

Nämä on ekat Haavistolaiseni. Valmistuminen kesti melkein vuoden. Jokin kai alkoi tökkiä ja tuli kevätkin niin yllättäen. Sain jostain inspiksen rutistaa ne valmiiksi ja siinä ne nyt ovat oikein somina.



Into ei ihan riittänyt peukkuihin ja ne saivat jäädä yksivärisiksi. Samaan aikaan kun totean omaa saamattomuuttani, haaveilen jo seuraavista. Näin se menee. Aina jostain löytyy inspiraatio joka vie mukanaan. Ehkä Virolaiset..



Malli: Eeva Haavisto, No 23, Kotka
Lanka: Sandnes Garn Sisu (turkoosi) ja Lanett (valkoinen)
Puikot: 2,5 mm



Niin ja pingotus tapahtui tumbbuplokeilla, joista en olekaan tainnut mainita. Syntyneet jo jokin aika sitten. Erittäin toimivat, varsinkin kirjokintaissa kaikki muhkurat häviää ja lopputuloksesta voi luulla, että käsiala on oikeesti tasaista.

Ja sit ne pääsi uuteen syksyn Knittyyn (sivun alareunassa). Hih!

Hän on melkein jo ovella...

Haistan sen jo. Tunnen sen kirpeyden ja raikkauden. Uuden tuulen. Siinä on viileää mieltä ja sisäistä lämpöä. Ambivalenssia. Se on mun syksy!



Kun hän on täällä, haluan pukea käteni kauniisti. Koristaa raikkain värein ja herkin kuvioin. Suojata viimalta ja antaa niille turvaa.



Olen jo ollut valmis. Nyt myös käteni ovat.



Malli: Knotty Gloves by Julia Meller
Lanka: colinette Jitterburg, color 116, n.80 g
Puikot: 2,5 mm

Ps. Myös vatsa kasvaa ponnekkaasti..

Petroolia kiitos!

Uusi väri on vallannut mieleni. Tai sanotaanko, että se on hiipinyt mieleen uudelleen. On sitä ennenkin ollut. Petrooli tai turkoosi tai jotain sinnepäin.

Yritän jopa jotain ihan itse. Omin ajatuksin, mallia katsoen, sinnepäin.




Ja onnistuin olemaan nopea. Sain omani herkuista. PukkIlua. Se oli jopa jännittävää katsoa, kun langat hupeni silmissä. Istuin koneella kengät jalassa ja laukku olalla, valmiina vaappumaan bussiin. En uskaltanut käydä kaikkia kuvia läpi, pelkäsin turkoosien menevän ja bussin tulevan.

Ten button

Vihdoin tätä voi kutsua jälleen neuleblogiksi. Täällä on jotain valmiina!

Vaikka mennäänkin perusharmaahiirulainen neulelinjalla, olen oikein tyytyväinen. Ja oikeastaan näitä saisi olla vielä kymmenen lisää, kaikissa harmaan sävyissä ja eri pituuksissa. Perus on aina hyvä.



Lanka on aivan ihanaa, Rowanin Rowanspun 4ply. Aluksi pinta tuntui vähän harvalta, karkealta ja tylsältä neulottavalta, mutta kastelu uudisti langan ihanan pehmeäksi. Ohuttahan tämä on, mutta saa ollakin.



Tuo pieni uloke tuossa navan kohdalla on hieman esteenä kiinnitykselle, mutta käyhän tämä näinkin. Napit ovat kaikki erilaisia ja jotenkin ne tuntuisi pelastavan koko homman.



Malli: Ihan vaan omien mittojen mukaan...
Lanka: Rowanspun 4ply
Puikot: 3

Mr Succaplokki

Vihdoinkin saan esitellä tehtaan toimintaa! Ja tosiaankin, vuosi on vierähtänyt ja paljon on tapahtunut. Itse ihmettelen eniten sitä, miten innoissaan Mr on tästä kaikesta. Iloiten ottaa vastaan jokaisen tilauksen, kyselyn tai viestin. Kaikesta tästä saa vain lisää energiaa ja käsilleen kaipaamaan tekemistä. Stressiltä ei olla tietenkään kokonaan vältytty, eikä myöskään arvon rouva työntekijän lakoilta :)

Flicristä löytyy lisää kuvia ja tuotteisiin pääsee parhaiten tutustumaan Etsyssä.

Nyt siis asiaan. Tietenkään meillä ei kotona ole mitään isoja melukoneita. Muovi on edelleenkin kierrätysmuovia jo itsessään ja succaplokit + muut leikataan tämän muovin hukkapaloista.

Kotona työpiste voi näyttää joskus tältä. Kaikki omilla paikoillaan järjestyksessä.



Tässä Lego silmukkamerkkeihin porataan reikiä.



Muovien reunat käsitellään "israelilla". Leikkuu jättää reunoihin röpöisen reunan, joka sitten irroitetaan näin. (Työkalu ei näy kuvassa, mutta näyttää ruuvarilta, jossa on koverrin päässä)



"Tohotus" tekee reunoista pyöreät, mikä on tietenkin tärkeää neuleille, ettei langat ja silmukat tartu niihin kiinni.



Tässä kaapelista vedetään irti sähköjohtoja. Viime kesänä löysimme yhdeltä hissityömaan jätelavalta ison kasan kaapeleita ja niitä riittää vieläkin. Myös kaikkien sukulaisten varastot on tyhjennetty.



Solmupujotus on minullekin hepreaa ja on vaatinut lukuisia tunteja kehittyäkseen siihen, mitä nyt ovat.



Oma leimasin on ylpeytymme. Se on itse tehty ja toimii aivan loistavasti! Sinooperista vaan softis-levyä ja liimalla kiinni puupalikkaan.



Postissa mies tunnetaan ja paketit saavat aina kehuja. Pakkaukset ovat myös kierrätettyä ja pahveja haalitaan joka puolelta. Ja ystävämme postimaksut antavat tähän mukavaa haastetta. Pahvin pitää olla nimittäin juuri oikean paksuista, jotta se ei paina liikaa ja nosta maksua. Mutta liian ohut taas ei kestä sitä kuljetustouhua.

Joskus paino saattaa olla yhden gramman yli rajojen, mutta pieni flirttaus postintätien kanssa auttaa tässä :) Ja ellei, niin paketista leikataan kulma pois ja se kevenee 5 g.



Tässä totuus työpisteestä ja sen järjestyksestä...

Inspiraationi mun

Kautta aikojen suurin inspiraationi on ollut syksy. Fiilis, tunnelma, värit, luonto ja kaikki tunkeutuu minuun ja valtaa mielen. Toisin kuin kevät ja kesä, eivät tuota minkäänlaista ideaa. Kuten sain huomata myös uusimmasta IK:sta, mikä ei aiheuttanut minkäänlaista liikahdusta tai huokausta.

No outoa tässä voisi olla se, että inspiroidun syksystä samaan aikaan, kun hiirenkorvat ovat juuri puhjenneet ja ilma tuoksuu vasta ajetulle nurmikolle.

H&M:n syys kuvasto on saapunut! Muuta sitä ei sitten tarvitakaan. Voittaa mennen tullen joka ikisen neulelehden, uskaltaisin sanoa näin.



Suurensuuri huokaus! Tahtoo tällaisen pitsiunelmatunikan!



Ja luumun sävyä. Ihanaa!



Ja onko siellä Pariisikin.. huokaus..

Olen kuolannut kuvaston melkein puhki, merkannut lempparit, valinnut lankoja. Odotan siis syksyä. Nyt on kyllä ennätys, koska ei olla vielä edes kesäkuussa.


Mutta. Succaplokkinurkka esittelee.

Uusi tuote on syntynyt. LuuriGoru nimeltänsä. Gorussa on puikkomitta 3:sen koolle, ja se on tuuman mittainen. Oiva hätäapu siis. Tekstinä on KNIT!! ja muitakin tekstejä on tulossa. Etsystä löytyy.




Materiaali on tässä siis hukkapalojenhukkapalojenhukkaa. Ja edelleen se mies on yhtä innoissaan tästä. Vuosi jo mennyt. Voisin joskus esitellä häntä ja hänen työnurkkaansa ja koko touhua.

Uutta puhtia

Ihan ensiksi, suuret kiitokset runsaista onnitteluista! Ihanaa on, kun teitä on näin paljon, toivottavasti joku on vielä jäljellä tämän hiljaisuuden jälkeenkin.

Nyt on kuitenkin saatu Liina parempaan vointiin ja puikot pysyy taas käsissä. Tosin miehelle kuuluu kiitos siitä, että taas neulotaan. Yhtenä iltana hän vain päätti, että nyt se nainen tarvii taas neulontaa ja pisti puikot käsiin. Välillä aina tarkisteli, että viuhuuko ne ja onko kivaa. Ja kivaahan oli.

Aloitin helpolla ja puolivalmiilla. Toinen sukka oli jo valmiina ja tarvitsi parin. Nämä päätyivät sitten samalla äitienpäivälahjaksi. Samalla totesin, että juuri tätä vartenhan yksinäiset valmiit sukat ovat olemassa. Eli niitä tarvitaan lisää, siis yksinäisiä sukkia.



Malli: Groovy Socks (rav) by Caroline Dlugy-Hegwer

Lanka: Itse värjättyä en muista laatua

Puikot: 2,5 mm

Nyt menen viuhomaan puikoilla, jotta saan yhden neuleen valmiiksi, jotta tämä olisi taas neuleblogi, eikä ruikutusblogi.

Isoja salaisuuksia ja paljastuksia

Jotain on hiipinyt puikoille. Ei mitenkään edistyksekkäästi, mutta kuitenkin.




Olo ja tila jatkuu samankaltaisena edelleen. Vielä ei olla täysin mukana normaalissa arjessa. Mutta isoja asioita tapahtuu kuitenkin...

Jep. Syksyllä. Jotain pientä ja suurta. Ihmeellistä. Uusi perheenjäsen...

yhet sukat se on tehny...

.. ja niissäki langanpäät päättelemättä. Se vaan makkaa sohvalla väsyneenä ja käy välillä jääkaapilla. Ei huutele langat ei. Eikä mikkään muukaan, niin on mehut poissa. Pakosta se välillä käy töissä ja vilkasee tenttikirjaa, mut muuten ei juur mittää.

No ei sitä sairaus vaivaa, eikä se masentunukkaan oo, eikä saanu böörnauttiikaan. Kyllä se ohi mennee, viimestään ku pajunkissat puhkee (vai millon ne puhkeskaan?).



Eikä se tiedä mihin suuntaan varpaat kuuluis asettaa.



Kyllä se silti teiän blogeja seuraa ja maailman mennoo muutenki. Mut on vaan vähän hiljasempi vähän aikaa. Kiitos ja anteeksi :)

Oma kolo ja toisen kolo

Sitähän sanotaan, että jokaisella tulisi olla kotona oma paikka. Sellainen, joka on sun ihan oma, omittu itselle. Vähän niin kuin kissat omii itselleen sohvan nurkkia ja muita. No meillä minun paikka on sohvalla ja miehellä on nojatuoli, eli kaikki hyvin?

Kunnes hän tahtoo toisen nojatuolin. Samanlaisen, ja hmm hieman huonokuntoisemman. Sitten hän puunaa, kokeilee, hymisee, sanoo välillä "pidän tästä", hymisee lisää, kitisyttää sitä ja haaveilee meri näköalasta.



Minun omalla paikalla vilkuillaan vaivihkaa hänen touhuja ja katsellaan kässäpussia, jonka sisältö ei nyt oikein innosta. Ei jotenkin pysty keskittymään ja kevätkin kai väsyttää. Välillä kaivan jonkun monista keskeneräisistä ja tikuttelen pari kerrosta.



Taidan hakea munkin lähileipomosta ja kääriytyä sinne omaan koloon.