Laskin, että ekan neljän viikon aikana kertyi univelkaa arviolta 97 tuntia. Ja sen lisäksi kertyi neulontavelkaa vähintään tuo samamäärä. Eli ollaan aika veloissa.
Omaksi selviytymiskeinokseni on muodostunut kaikesta huolimatta neulominen. Huomaan saavani siitä jotain sellaista, mitä pienet päiväunet eivät anna. Kahden tunnin neulominen (samalla kun vauva nukkuu ja kaikki kotityöt on tekemättä ja sääntöjen mukaan pitäisi itse nukkua) vastaa neljän tunnin unia. Näin uskon.
Eli tämä blogi jatkaa taas aktiivisempaa eloaan. Huimin suunnitelmin ja kuvitelmin.
Thermis-kauluri itselle, josta tuli liian iso ja joka päätyi miehelle.
Malli: Thermis by Kris knits (Ravelry)
Lanka: Cascade 220 wool, color 4002 (vähän alle 100g)
Puikot: 4 mm
Kiva malli ja tosi kiva lanka. Ihana pieni välityö, jotta sitä tuntee saavansa jotain aikaiseksi.
9 kommenttia:
Vauva-aika on siitä ihanaa ja "ihanaa", että silloin äitinä saat tehdä mitä haluat :-) Että neulo pois niin paljon kuin sielu sietää ja anna pölypallerojen juosta rauhassa. Tärkeintä olis, että jaksaa.
Paljon onnea ja ihanaa vauva-aikaa koko perheelle.
Näin on! Pakko on tosiaan neuloa, vaikka koko maailma kaatuisi niskaan. Neuloen lataa akkuja joskus paljon paremmin kuin nukkumalla. Joskus tunti kaks, joskus vaikka edes kerros kaks.
Voi kun meidän vaavi nukkuisi joskus päivällä 2 tuntia putkeen. Mä istun vieressä ja nostelen tuttia, kun se havahtuu vähän väliä. Samalla saa kudottua tai luettua, muuten pimahtaisin varmaan lopullisesti. Univelkaa ei uskalla edes laskea. Voimia teille!
Miekään en nukkunut päiväunia. En ikinä. Mieluummin neuloin. Blogien lukeminen ja päivittäminen sai jäädä, tärkeämpää oli.. on oma pieni hetki puikkojen kanssa.
nonyymi: Kiitos ihanasta kannustuksesta :)
Tiinaf: Juuri näin :) Onko se sitten se kuuluisa meditatiivinen vaikutus...
Totoro: Voi harmitus, toivottavasti pidempiä päikkäreitä olis tulossa.
Mä aina unohdan, että kuinka helppo tapaus meillä on, kun ei ole mitään kokemusta.
Rauhallinen tuo on kuin mikä, mutta palvelun on pelattava samalla sekunnilla, kun sitä pyydetään ja maidon virrattava samaan tahtiin kuin sillähetkellä neiti sen sattuu haluamaan.
Voimia myös teille! Ja lankapalkinnot itselle toimivat hyvin:)
TiinaV: Oikeestaan saa olla aika iloinen, että on tälläinen helposti toteutettavissa oleva, erittäin mieluisa ja rentouttava harrastus. Vois olla hankalaa jos intohimona olis vaikka katoille kiipeäminen :)
Ihana kuulla, että kaikki on hyvin. Olen seurannut blogiasi kauan ja olin jo huolissani jaksamisestasi, koska olet ollut niin "hiljaa".
Itselläni on neljä lasta ja takana paljon valvomista yms. Tärkein henkireikä kautta vuosien on ollut tuottaa jotain omaa. Eli istua alas ja kutoa sekä nauttia hetken omasta ajasta.
Jaksamista sinulle Liina!
Toivoo,
Villaruusu
En muista oliko neulominen mulle silloin henkireikä kun lapset oli vauvaikäisiä (4 kpl), siitä viimeisestäkin on aikaa jo 14 vuotta. Ainahan minä oon neulonut, ehkä silloinkin, muisti on niin lyhyt.
Voimia sulle, vauva on kuitenkin niin vähän aikaa valvottava.
Neulo, nainen! Neulo vimmatusti. Niin minäkin tien. Nyt tuo vauva on kohta 10 kk ja se LIIKKUU kuin päätön kana. Minun on oltava sen kintereillä jatkuvasti, enkä enää pysty neulomaan juuri lainkaan. Ei ihme, että täällä on erittäin ärtyisä äiti. Neulominen olisi parasta terapiaa ja hermolepoa ja ilman sitä olen ihan kiipelissä täällä. :)
Joo, mulla oli ihan sama. Taisin ekan vuoden aikana nukkua kaksi kertaa päiväunia, neuloin vaan vaikka väsymys oli valtaisa. Mies ei tätä oikein meinannu tajuta :-D
Jaksamisia vauva-arkeen!!!
Lähetä kommentti