Pääsin jo seuraavaan asteeseen, kun kaivoin kangaskätköjäni. Olen ollut edellisessä elämässä kangaskaupassa töissä ja voin kertoa, että kankaita on!
Pellavia, pellavia. Kulkevat villan kanssa käsikkäin elämässäni. Näitä pitää olla, vähän niinkuin tietty määrä lankaakin.
Joitakin kuviollisia. Kaipaavat vielä täydennystä nukeksi asti.
Tiedätkö muuten tunteen; kun ajatus ja idea pyörii mielessä, etsii ja hakee kokonaisuutta. Valmista, kirkasta mielikuvaa. Kaikki on vielä vähän hämärää ja epäselvää, jotenkin sumeaa. Mutta tiedät, että se on siellä, se ajatus. Sormet jo syhyää, velvollisuudet unohtuu.. tiedätkö?
Ja sitten ystävällisesti voitkin lähteä ansiotyöhösi, ja purkaa kaiken tuon energian sinne! -minä tiedän.
7 kommenttia:
Ihania kuvia. Ja kangaspinossa pilkistää jotain tuttuakin, Tina Karvosen Lemmeleikki, ah se on ihana!
Maiju: Juu, ihana kuosi. Harmi, ettei sitä enää tehdä. Nyt ei millään raaski käyttää noita paloja :)
KIITOS!! =)On tämä ihan uskomatonta!!
Ihania kankaita. Voi kun osaisi itse ommella...
Tulee varmasti ihania nukkeja. : ) Kankaatkin ovat niin ihania...
Ihania kuvia! Kahden tytön äitinä olen tehnyt muutaman mollan, mutta en mitään noin persoonallisen näköistä! En malta odottaa sun tuotoksia! Ompelun onnnea!
Eiks vois olla joku sellanen lakisääteinen työmarkkinasäädös, joka mahdollistais työstä poisjäämisen pakottavan inspiraation iskiessä? Mikäs liitto alkais ajaa?
Kirsi: Hih! Ymmärsit siis, yritin olla huomaamaton :)
Limeadine: Kyllä sä osaat! Alottaa vaan jostain helpommasta.
Sisko: olen kyllä varautunut, että saa tehdä useammankin, ennen kuin haluttu muoto löytyy. Mutta katsotaan..
Vilttitossu Ryysynen: Mä liityn heti siihen liittoon! Vois vaan soittaa pomolle; et nyt ei pysty, ku on inspiraatio päällä!
Lähetä kommentti